Kukkamaalausta Suomenlinnassa

Keskikesällä suuntasin Suomenlinnaan Helsingin taiteilijaseuran järjestämälle kukkamaalauskurssille, jolla opetti Pirjetta Brander. Aivan kuten alkukesän kurssilla Hangossa, tälläkin kurssilla yhdistyi poikkeuksellisen inspiroiva paikka erityisen ihanaan aiheeseen. Pirjetta kertoi nimenneensä kurssin tarkoituksella provosoivasti, suhtaudutaanhan "kukkamaalaukseen" yleisesti vähätellen. Kurssin ohjelma kuitenkin osoitti, että kukat ovat aivan valtava aihe, eikä minkäänlaiseen nyrpistelyyn ole lainkaan perusteita.

Kurssin ohjelma oli aivan loistavasti laadittu ja jokainen aamu alkoi todella kiinnostavalla alustuksella. Aluksi teimme tuttavuutta monilla tavoin kiehtovan  kukkamaalauksen pioneerin eli Maria Sibylla Merianin kanssa. Hän on monella tavalla ällistyttä hahmo ja hänen teoksensa hyvin kiehtovia. Yhtä aikaa upeita ja kuitenkin hieman oudon surrealistisia. Oma työskentely alkoi valööriverryttelyllä ja yhdellä värillä maalaamisella. Tämä onkin aina yhtä hyvä idea!

Tiistaina oli vuorossa ornamentiikka, johon meitä johdatteli islamilainen geometria, jota länsimainen taidehistoria ei tunne juuri lainkaan, mikä on täysin hämmästyttävää, koska kyse on äärimmäisen kiehtovasta abstraktista taiteesta, jossa sisällöllisesti kosketellaan  - ei enempää eikä vähempää  - kuin koko kosmoksen ydintä. Jatkoksi tutkailimme toista valtavan rikasta traditiota eli intialaisia tekstiilejä. Päivän tehtävänä oli suunnitella ornamentti.

Kolmantena päivänä aiheena oli muotokuva kukasta. Alustuksessa käsiteltiin läntisen taidehistorian kukkaklassikoita aina alkaen alankomaalaisista edeten Manet'n kautta van Goghiin ja päätyen David Hockneyn, Lucian Freudin ja Heikki Marilan kukkamaalauksiin. Itse päädyin maalaamaan kuvaa takiaispuskasta.

Neljäntenä päivänä oli lähikuvan vuoro. Siihen johdattelivat toisaalta klassiset japanilaiset ja kiinalaiset maalaukset ja puupiirrokset. Ja tietysti Georgia O'Keeffe. Tietysti. On vaikea kuvitella kukkamaalauskurssia ilman häntä. Lähikuvan maalaaminen oli erityisen ihanaa. Päädyin apiloihin. Jälkikäteen ajattelen, että olisi pitänyt vaan ottaa käyttöön isompi paperi ja suurentaa vielä reippaammin.

Perjantaina kurssi huipentui mandalatehtävään, joka olikin hieno päätös kurssille. Aloitin omaani jo torstai-iltana kämpillä, mutta se jäi silti vielä pahasti keskeneräiseksi - ja on sitä edelleen...

Kurssi oli aivan valtavan inspiroiva ja sen annissa riittää ammennettavaa todellakin pitkäksi aikaa. Kurssista jäi valtava halu perehtyä kaikkiin esiin tulleisiin näkökulmiin tarkemmin. Kotiin päästyäni aloinkin etsiskellä niin kirjastosta kuin antikvaaristakin kirjallisuutta Maria Sibyllä Merianista. Samoin päätin perehtyä tilaisuuden tullen tarkemmin ja ajan kanssa myös David Hockneyn mutta eritysesti Lucian Freudin tuotantoon. Ja mandaloihin. Ja islamilaiseen geometriaan. Ja Marra Lammen tuotantoon. Hän on nimittäin yksi harvoja suomalaisia islamilaiseen geometriaan perehtyneistä taiteilijoista.

Kurssi järjestettiin Taidekoulu Maan tunnelmallisissa tiloissa. Aivan loistavaksi ratkaisuksi osoittautui myös se, että asuin kurssin ajan Suomenlinnassa, hulppeassa sadan neliön asunnossa. Viikon aikana tuli iltaisin koluttua saari perinpohjaisesti ihanilla iltakävelyillä. Kuvittelin jatkavani maalaamista vielä iltaisinkin, mutta se jäi tekemättä. Kävelin sitten senkin edestä ja räpsin kuvia kännykällä. Ihmeen elävästi nämä kuvat palauttavatkin heinäkuisen onnen mieleen vielä kuukausien päästäkin. Tämä on kurssi, jonka käyn mielelläni tilaisuuden tullen uudestaankin.

Akvarellikurssi Hangossa

Kesä 2019 alkoi kurssilla, josta olen haaveillut koko parivuotisen harrastushistoriani ajan eli akvarellikurssilla Hangossa. Akvarelleihin olen tuntenut vetoa aina ja jollen jo asuisi tolkuttoman ihanassa paikassa, voisin hyvin kuvitella asuvani Hangossa. Ilahduttavaa oli myös se, että koska kurssi oli Suomen akvarellitaiteen yhdistyksen järjestämä, oli opetus erityisen korkeatasoista ja opettajanamme toimi loistava Maikki Haapala.

Kurssi kesti tiistaista lauantaihin ja ohjelma oli todella inspiroiva ja monipuolinen. Koska säätkin suosivat, pääsimme maalaamaan joka päivä ulkona. Aloitimme lummelammelta ja vihreiden sekoittamisesta. Vihreät ovat tunnetusti hankala väri ja opin kurssilla tajuamaan, kuinka olennainen sekoitusväri viridian on ihan jo vihreän sävyjä sekoittaessa, harmaista nyt puhumattakaan. Kurssin alussa kävimme hakemassa inspiraatiota ja oppia myös Lars Lerinin näyttelyssä. En tuntenut Leriniä ennestään, mutta hänen töitään livenä nähtyäni ymmärrän hyvin, miksi hän on niin suuri nimi akvarellipiireissä.

Seuraavana päivänä oli vuorossa kukat, joita maalasimme Rajan satumaisessa puutarhassa välillä raparperipiirakasta nautiskellen. Puutarhassa oli niin monenlaisia kukkia ja näkymiä, että sopivasta maalausspotista oli suorastaan runsauden pulaa. Yritin maalata rennosti ja mahdollisimman paljon märkää märälle.

Torstaina vietimme kuuman hellepäivän etsien varjoisia maalauspaikkoja Hangonkylän satamasta etsiskellen. Aiheena oli tällä kedellä veden maalaaminen. Huh, miten vaikeaa! Omista tuotoksistani tuli aivan turhan jäykkiä ja kankeita. Tajuan nyt jälkikäteen, että olisi kannattanut tehdä ensin, tai vaikka koko päivä, paljon pieni luonnoksia ja yrittää saada tuntumaa nimenomaan siihen veteen.

Perjantaina oli vuorossa kalliot ja käkkyrämännyt. Kumpiakin Hangossa tunnetusti riittää. Kallioiden maalaaminen viimeistään sai minut vakuuttuneeksi, että tarvitsen välttämättä kunnollisen lattasiveltimen. En ehtinyt mäntyaiheeseen päivän aikana, joten vietin ihanan illan Rakkauden polulla mäntyjä tutkaillen.

Viimeisenä päivänä parkkeerasimme aamupäiväksi Marskin majalle ja sieltä löytyi kaikkea, mitä olimme viikon aikana harjoitelleet ja siellä sai maalata, mitä itse lystäsi.

Viikko oli aivan ällistyttävän täyteläinen kaikin puolin. Asuimme Folkiacenterissä, joka osoittautuikin mitä mainioimmaksi majapaikaksi. Saaristokoulun askeettisuuteen tottuneelle oma vessa ja suihku oli aivan luksusta. Ilahduin myös erittäin hyvistä keittomahdollisuuksista, ja koska kokkailin ruokani itse, pysyivät kilot kurissa - toisin kuin täysihoitokursseilla, joilla järjestäen tulee aina syötyä ihan liikaa. Todella hyväksi ratkaisuksi osoittautui myös ottaa polkupyörä mukaan. Ihanien maalauspäivien jälkeen vietin vielä ihania pitkiä alkukesän lumoavan kauniita iltoja ympäri ämpäri Hangonniemeä kävellen ja pyöräillen.

Lopuksi täytyy siis vielä todeta, että en millään keksi ihanampaa tapaa aloittaa kesäloma. Ja varmaa on, että kunhan vuosi vaihtuu ja alkaa olla aika suunnitella kesän kursseja, ihan ensimmäisenä tsekkaan onko vastaava kurssi tarjolla ensi kesänä.