Maalasin ekaa kertaa isosti

Osallistuin huhtikuisena viikonloppuna Omnian Maalataan isosti -kurssille. Minulla on ennestään vain vähän kokemusta maalaamisesta ylipäätänsä, mutta sen olen jo huomannut, että iso koko houkuttelee. Epäröin osallistumista, koska kurssi oli tarkoitettu jo jonkin verran maalanneille, mutta onneksi rohkaistuin mukaan kuitenkin. Opettajana oli Mikko Kirjavainen, joka onkin erinomainen opettaja!

Kurssi osoittautui aivan loistavaksi, vaikka epätoivo olikin lähellä monessa kohtaa. Koen kuitenkin oppineeni kurssilla tosi paljon tärkeitä asioita. Ensinnäkin oli kiva, että pingotimme kankaat itse. Oma pohjani oli kooltaan 110 x 130. Opettaja oli ystävällisesti levittänyt kankaat lattialle ja koonnut kiilakehykset ja leikannut valmiiksi sopivan kokoiset palat. Niinpä pääsimme nopeasti pingotushommiin. Käytimme valmiiksi pohjustettua kangasta, mikä sekin oli hyvä, koska selvisi, että sekin on ihan hyvä vaihtoehto ja nopeuttaa ja helpottaa tietysti paljon. Ehkä pohjan kanssa kannattaa alkaa enemmän hifistellä vasta sitten, kun tietää, mitä haluaa ja on muutenkin enemmän kokemusta, taitoa ja näkemystä.

Todella hyvä oli, että seuraavaksi värjäsimme pohjan seoksella, jossa oli runsaasti vettä, mediumia, poltettua sienaa ja tippa kadmiumin punaista ja mustaa. Näin saatiin aikaan läpikuultava lohenpunainen tausta, joka samalla viimeisteli kankaan pingotuksen. Tämä oli aivan loistava idea useammastakin syystä. Ensinnäkin pohjalle tuli miellyttävä klassinen väri, josta saattoi lähteä mihin suuntaan vain. Toiseksi sävytetyltä pohjalta on paljon helpompi ja miellyttävämpi lähteä liikkeelle kuin valkoiselta. Ja kolmanneksi seikka, jota en osannut vielä lainkaan hyödyntää eli läpikuultavuus. En jotenkin osaa vielä lainkaan ajatella läpiluultavuuden mahdollisuuksia, kun on akryylit kyseessä, mutta tätä täytyy jatkossa mietiskellä.

Minulla oli työskentelyssä pohjana toisaalta kuva Lourdesin neitsyen patsaasta ja toisaalta pari kirjaa Anna Retulaisen töistä. Ja mielessä pyörivät vielä tavallaan myös muutamat Heikki Marilan työt. Lopputuloksesta tuli esittävämpi kuin oli tavoitteenani, mutta ei se haittaa. On työvoitto, että sain kuin sainkin näin suurikokoisen maalauksen ylipäätänsä tehtyä yhdessä viikonlopussa, kun paljon totuttelua ja opettelua vaatii jo ihan vaan välineiden hallinta: värien sekoittaminen ja vielä niin, että niitä on varmasti riittävästi. Nyt jälkikäteen huomaan, että eniten energiaa veikin jo ihan vaan sen hahmottaminen, paljonko maalia pitää sekoittaa, eikä värin laadun kehittelyyn vielä riittänyt lainkaan voimia. Yksi työskentelyä helpottava asia oli, että saatoimme käyttää kankaan ylijäämäpaloja kokeilemiseen. Ja väreihin liittyen saimme vielä loistavan vinkin, että akryylivalkoisen sijaan voi käyttää valkoista guassia, joka on peittävämpää kuin akryyli.

Minulla oli suuri kiusaus ostaa ennen kurssia isoja maalipöniköitä, jotta väriä on varmasti riittävästi. Onneksi en tehnyt niin, koska nyt olen paljon viisaampi siinä, mitä oikeastaan haluan ja tarvitsen. Se todella kirkastui, että materiaalia täytyy olla runsaasti, ja värien ja mediumin lisäksi minun täytyy hommata vielä isompia siveltimiä sekä erilaisia pulloja sun muita, joista väriä on helppo roiskia, valutella yms.

Isoon kokoon maalaaminen on ihanaa! Ja aivan mahtavaa on, että tässä taannoin mieheni kanssa lenkkeillessäni keksin paikan, missä voin maalata myös isompia töitä. Meillä on nimittäin vajaan kymmenen kilometrin päässä kotoa lämmin autotalli, joka on ollut jo jonkin aikaa myynnissä, mutta ei ole mennyt kaupaksi. Koska se siis seisoo nyt tyhjän panttina, se saakin jatkossa palvella ateljeena. Täytyy vaan ratkaista valaistuspulma, siellä kun ei ole lainkaan ikkunoita. Onneksi nykyisin on kaiken maailman päivänvalolamppuja saatavilla. Täytyykin alkaa tutkia niitä.