Kuvataiteen perusopinnot - neljäs vuosi

 Rikkinäinen puhelin

Viimeinen vuosi alkoi rikkinäinen puhelin -idealla toteutetulla maalauksella. Jokainen aloitti siis ensin maalauksen ja alun jälkeen maalauksia vaihdettiin kaverin kanssa, joka sitten jatkoi maalausta parhaaksi katsomallaan tavalla. 

Tämä oli mukava harjoitus, ensinnäkin koska oli kiva nähdä, miten Päivikki jatkoi työtäni aivan eri tavalla kuin itse kenties olisin tehnyt, koska yllättävän pian huomaa urautuvansa tietynlaiseen tekemiseen ja lähestymistapaan. 

Oli jännittävää myös jotka toisen työtä. Aluksi jännitti, että pilaan työn, mutta sitten piti vaan uskaltaa. Omat työni eivät yleensä varsinkaan aluksi varsinaisesti "esitä" yhtään mitään. Ne ovat vain pintaa, värejä, muotoja, muotoja, viivoja ja struktuureita. 

Huomasin lähestyväni myös toisen työtä samaan tapaan. En edes yrittänyt tulkita, mitä se mahdollisesti esitti. Sen sijaan reagoin puhtaasti visuaalisiin elementteihin ja kävin ikään kuin vuoropuhelua niiden kanssa.  En valitettavasti muistanut ottaa näistä töistä lainkaan kuvia, vaikka olisi tietenkin ollut todella kiinnostavaa tallentaa eri vaiheet!

Kuultomaalaus

Tämän jälkeen alkoi kuultomaalaus. Otin itse lähtökohdaksi Marian ilmestyksen. Koska minulla on niin vähän kokemusta öljyväreistä ja varsinaisesta muotokuvamaalauksesta, päätin, etten edes tavoittele pikkutarkkaa näköisyyttä, mutta yritän ymmärtää öljyvärejä ja päästä jyvälle kuultomaalauksen ideasta. 

Ensimmäisen kerroksen maalaaminen oli oikeastaan nautinnollista, kun sai maalata aika rauhassa vielä aika summittaisesti. Seuraavassa vaiheessa ajauduin nopeasti ongelmiin ja ongelmana oli myös jotenkin vääränlaisilta tuntuvat siveltimet. Tuntui myös hankalalta hallita niin monia harmaan eri sävyjä. Tajusin juuri, että voisin harjoitella tätä tekniikkaa ensin temperalla, koska se kuivuu niin paljon nopeammin kuin öljyvärit. 


Työ jäi pitkäksi aikaa tähän vaiheeseen, mutta joulun jälkeen ryhdistäydyin ja kävin toimeen. Työ helpottui huomattavasti, kun sain hommattua riittävän määrän riittävän pieniä siveltimiä. 

Tässä vierekkäin mallikuva ja oma työni, kun tekeillä oli alusmaalaus harmaasävyillä. Kuvasta näkyy selvästi, että omassa työssäni kontrastit eli sävyjen skaala on edelleen aivan liian suppea. Eikä minulla ole hajuakaan vielä vaatelaskosten maalaamisesta. 

 
Ja tässä kuva valmiista työstä. Värikerrosten laseeraamista olisi ehkä pitänyt vielä jatkaa. Tajusin tässä vaiheessa erityisen selvästi sen, miten tärkeää todellakin on maalata alusmaalaus todella huolellisesti ja pitää huoli, että vaaleat ovat todellakin vaaleita ja tummat tummia ja välissä on riittävä määrä sävyjä. 
Seuraavalla kerralla olen huomattavasti viisaampi.

Tämä on ihana vaikkakin vaativa tekniikka ja olen todella iloinen, että ehdimme tutustua tähän! Jätin työn märkänä hölmöön paikkaa kuivumaan, siitä johtuen siihen tarttui runsaasti pölyä ja koirankarvoja...



Viime kevään öljyvärimaalaus


Viime keväinen öljyvärimaalauskin oli jäänyt minulta vaiheeseen, joten senkin maalasin vihdoinkin loppuun. Tämä on elämäni ensimmäinen öljyvärityö. Maalasin asetelman, jossa erityisesti opiskelin kylmien ja lämpimien värien vaikutusta toisiinsa. 

Tätä oli tosi kiva maalata ja muutenkin olen iloinen, että opintojen loppuvaiheessa oli useampaan otteeseen öljyvärimaalausta. Se tuntuu tosi omalta jutulta. On ihanaa, kun värit eivät kuivu hetkessä kuten akryylit, eikä niissä ole akryylien muovisuutta. 






Ikonimaalaus 

Syksyn omistauduin erityisesti ikonimaalaukselle. Olen ikonimaalauskurssilla maalannut ikonia Kristuksesta. Olen maalannut sitä varten akvarellipaperille viisi harjoitustyötä, joista tässä kaksi, joihin olen tässä vaiheessa ehtinyt harjoitella kasvovaalennosten tekoa ja hiusten maalaamista. 



Lopputyö

Suurin osa tämän vuoden opinnoista meni lopputyön työstämiseen. Minun piti ensin tehdä sarja omakuvia, mutta päädyin sittenkin jatkamaan jo kuultomaalauksessa aloittamani aiheen eli Neitsyt Marian kuvien parissa. 

Maalasin kolme, tai itse asiassa neljä, kuvaa Mariasta. Ensimmäinen niistä meni yllättäen kaupaksi eräässä  FB-ryhmässä jo ennen kuin maali oli kunnolla kuivunut.



Tämä on sekatekniikkatyö, jonka nimi on Kuuntelen kanssasi Maria I. Kooltaan tämä on 30 x 40 cm

Niinpä tein toisen version samasta kuva-aiheesta. Sen tein piirtämällä kuvan lyijykynällä, maalaamalla osan akryyleillä ja jatkamalla sitten pastelleilla. Tämä työ on kooltaan 70 x 50 cm ja sen nimi on Unio Mystica



Ihmisen sielua tai jumalasuhdetta kuvataan usein naisellisuuden termein. Tämä kristallisoituu Mariassa. Mystinen yhteys edellyttää sielun vastaanottavaisuutta ja kokonaisvaltaista palvelukseen asettautumista.

Marian sukupuoli korostuu erityisesti katolilaisessa traditiossa - ortodoksiessa traditiossa Maria on ennen muuta esikuvallinen ihminen. Tämä teos onkin hakenut vaikutteensa nimenomaan uudemmasta läntisestä Maria-kuvastosta. 

Kuuntelen Maria II  puolestaan on tehty samanlaisella sekatekniikalla kuin Kuuntelen Maria I. 



Tässä työssä yhdistyy kaksi täysin vastakkaista suuntaa: intuitiivinen ja monin tavoin sattumanvaraisesti syntynyt kollaasi ja toisaalta viittaus ortodoksiseen ikonimaalauksen tradition kuvastoon. 


Työssä on käytetty mallina Teofanes Kreikkalaisen ikonia Our Lady of Don (1392). Teofanes Kreikkalainen oli yksi myöhäisen bysantin johtavista maalareista ja ikonia säilytetään Tretjakovin galleriassa. 


Vaikka lainaan omassa työssäni ikoniperinteen estetiikkaa, työ myös poikkeaa siitä radikaalisti eikä uskottelekaan olevansa ikoni. Ikonit ovat rukouksen välikappaleita, tämä työ on maalaus. 


Työn innoituksena on Marian lempeä katse, joka sallii meidän olla keskeneräisiä ja aloittelijoita. 





Viimeinen osa lopputyötä on akvarelliversio varhaisrenessanssin mestarin Fra Angelicon (1387 tai 1395 - 1455) kuuluisasta freskosta Marian ilmestys (Vicchio) Markuksen luostarissa Firenzessä. 


Marian ilmestyksessä enkeli Gabriel tulee kertomaan Neitsyt Marialle, että tämä on raskaana. Marian ilmestys oli yksi Fra Angelicon lempiaiheita. 


Päädyin lopputyötä tehdessäni Marian kuvien äärelle, koska koko länsimaista taidetta on vaikea ymmärtää ja tulkita ilman kristillisen opin ja sen osana Neitsyt Marian jonkinasteista tuntemusta. Hän on länsimaisessa taiteessa epäilemättä kuvatuin yksittäinen naishahmo. 


Myös ikonimaalauksen aloittaminen on saanut minut kiinnostumaan erityisesti vanhasta taiteesta ja vanhoista tekniikoista. Tätä tutkimusta aion jatkaa myös tulevaisuudessa. 








päiväys: Ei kommentteja:

Kuvataiteen perusopinnot aikuisille - kolmas vuosi

Tänä vuonna on jäänyt tämän blogin päivittäminen taas tosi vähälle. Niinpä teen nyt yhdellä rykäisyllä selkoa kuvataiteen perusopintojen kolmannen vuoden opinnoista.

Vuosi aloitettiin akvarellimaalauksella. Se onkin yksi lempilapsistani. Maalasimme aluksi hedelmiä ja testasin samalla papereita, joita en ole aiemmin käyttänyt. Huh, miten ihanaa onkaan Archesin paperi!









Jatkoimme myös jälleen kerran väriharjoituksia sekä tutkimme erityisesti Morandin asetelmia.
Ilokseni huomasin myös, että alan akvarelleillakin työskennellessä uskaltautua aiempaa reippaammin ison paperin käyttöön.

Seuraavaksi siirryimme abstraktin ilmaisun pariin ja saimme tehtäväksemme tehdä abstraktin version, jostain esittävästä klassikosta. Ihana tehtävä! Itse valitsin työn alle Botticellin Kevään. Näihin aikoihin oli sopivasti viikonloppukurssilla Saaristokoulussa, joten tein tämän työn siellä. Tästä kurssista olen kirjoittanut aivan oman postauksensa, mutta totean tässäkin, että mukanani oli siellä myös uudenkarhea iPad Pro, johon olen ladannut ällistyttävän Procreate-ohjelman. Sitä olen opetellut vähitellen käyttämään Be an iPad Artist -onlinekurssilla

Tein oman abstraktin versioni Keväästä pohjalle, jolle olin jo kesällä roiskinut akryylimaalia ja musteita ja kollaasipapereita. Työskennellessäni otin vaikutteita alkuperäisen työn paletista, kontrasteista ja sommittelusta. Ipadista oli erittäin paljon apua erityisesti, kun ryhdyin maalaamaan tummia alueita. Oli todella kätevää, kun saatoin ottaa kuvan keskeneräisestä työstä ja maalata siihen päälle mustaa kokeeksi ensin digitaalisesti.



Samalla saaristokurssilla syntyi samassa imussa myös toinen isohko myös vanhalle kollaasipohjalle syntynyt maisemamaalaus. Maisemia olen elämässäni maalannut hyvin vähän, mutta tästä tuli vahingossa oikeastaan aika kiva. Ilahduttavaa on ollut myös, että kun olen näyttänyt työtä läheisilleni, kaikki ovat heti tunnistaneet paikan. 


Saimme kolmantena vuotena kotitehtäväksi käydä Amos Rexissä Birger Carlstedtin näyttelyssä. Mieheni ehti käydä siellä ennen minua, ja lueskellessani esitettä ja näyttelyarvosteluja oivalsin, että minua kiinnostaa näyttelyssä ennen muuta Le Chat Doré. Ja saaristossa innostuin maalaamaan siitä pienen oman versioni kuvan perusteella.




Tammikuussa alkoi pastellijakso. Sen aikana oli mahdollisuus jälleen jatka minulle erityisen rakkaan aiheen eli ihmisen parissa. Samalla totuttelin uusiin välineisiin eli Pan Pastelleihin. Niistä tykkään kovasti. Niillä saa helposti monenlaista jälkeä ja isojakin pintoja eivätkä ne pöllyä niin pahasti kuin perinteiset kuivapastellit. Alemmassa kuvassa olen kokeillut ensimmäistä kertaa piirtää pastelleilla kangaspohjalle. 





Elävän mallin piirtäminen on aina yhtä ihanan kamalaa. Vaikeaa, mutta ah, niin hyödyllistä. Olen käynyt yhden Omnia-kurssin aiheesta sekä satunnaisesti piirtämässä Lohdan taideyhdistyksen piirustustunneilla. Ilahduttavaa on, että netissäkin on useita palveluita joissa simuloidaan kaikin käytössä olevin teknisin keinoin elävän mallin piirustusta. Eihän se tietenkään ole lainkaan sama kuin piirtää oikeasti elävää mallia, mutta piirustustaitoa nettikuvien pohjalta piirtäminenkin kyllä harjoittaa. 





Tässä vielä muutama piirros Lohjan taideyhdistyksen tunneilta







Pastellien ja piirtämisen jälkeen siirryimme suunnittelemaan yhteisötaideprojektia, jonka aikana Korona-epidemia valtasi Suomen ja se saatiin maaliin aivan viime hetkellä. Yhteisötaiteeseen en ollut  mitenkään perehtynyt aiemmin, joten tämä oli sinänsä mielenkiintoinen jakso, ja erityisesti ehkä omia virkatöitäni ajatellen. Muuten olen itse perusolemukseltani niin introvertti yksinpuurtaja, että en oikeastaan usko tähän suuntaan silti jatkossa juuri kulkevani.

Viimeisenä ohjelmassa oli öljyvärimaalaus. Se jäi kokonaan etänä tehtäväksi. Löysin netistä artikkelin, jonka opastamana päätin harjoitella asetelmamaalausta Cezannen tyyliin. Koronakevät etäkouluineen sotki elämän siinä määrin pahasti, että tämän työn aloittaminen jäi lopulta elokuulle ja loppuun sen maalasin vasta kevättalvella 2021. Tässä kuvassa työ on aivan alkutekijöissään pihamajassani, josta tein kesällä itselleni ihanan kesäateljeen. 




VALINNAISET TEEMAOPINNOT

Varsinaisen peruskurssin lisäksi kävin syyslukukauden torstai-iltaisin piirustuskurssilla. Siellä teimme monenlaisia harjoituksia monenlaisilla välineillä. Tässä niistä vain muutamia:






Kevätukukaudeksi olin varannut monenlaisia lyhytkursseja, mutta Korona sotki suunnitelmat. Onneksi kuitenkin ehdin ikonimaalauksen intensiivikurssille helmikuun lopussa. Se oli aivan ihmeellistä. Heti kävi selväksi, että siihen tulen perehtymään koko loppuelämäni. Yritin heti etsiä itselleni lisää opiskelumahdollisuuksia ja ilmoittauduin kipin kapin jonoon kesäkurssille Valamoon, mutta ilmeisesti minun täytyy malttaa odottaa syksyyn, kunnes pääsen seuraavan kerran oppiin. Olen alkanut kuitenkin haalia itselleni aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja päättänyt panostaa aluksi ikoniteologian opiskeluun ja piirtämisen harjoitteluun. Sen avuksi löysin onneksi loistavan opettajan Bridget Hayesin Udemystä. Ostin neljä hänen kurssiaan koronakaranteenin alkumetreillä.

Ensimmäisenä työnäni maalaan Kristus-ikonia (ns. tulinen katse). Harjoittelu aloitetaan maalaamalla harjoituksia akvarellipaperille. Olen tehnyt viittä eri harjoituskappaletta ja sitten maalannut samoja vaiheita laudalle. On rauhoittavaa, että ei tarvitse itse keksiä mitään eikä ole kiire saada valmista. Kaikki etenee väistämättä hitaasti. 




Minua kiinnostaa ikonimaalauksessa ihan kaikki! Klassisen ikonimaalauksen lisäksi myös siis esimerkiksi laajemminkin bysanttilainen estetiikka ja ikonimaalauksen vaikutus kuvataiteeseen.

Ikonimaalauskurssin antia oli myös, että tutustuin temperamaaleihin. Oioi! Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Niinpä kun olin maaliskuun alussa Espoon työväenopiston Omakuva omalla tavalla -viikonloppukurssilla, otin sinnekin temperat mukaan. Siellä syntyi kaksi keskeneräistä luonnosta, joiden pohjalta sain idean ensi vuonna tehtävää lopputyötä varten. Ja ihan ensimmäistä kertaa näiden opintojen aikana aloin oikeasti miettiä ja kehitellä mielessäni ajatusta lopputyön sisällöstä. Vihdoinkin!

Tähänastiset opintoni ovat olleet vain ja ainoastaan erilaisten tekniikoiden harjoittelua. Kaikkien tähänastisten töitteni ainoa tarkoitus on ollut vain saada jotain tehtyä ja katsoa, mitä tapahtuu ja miten työt etenevät. En oikein ymmärrä, miten muuten voisi ollakaan. Minulla ei ole ollut minkäänlaista tarvetta tai kykyäkään varsinaisesti "sanoa" tai "ilmaista" töilläni yhtään mitään. Mutta nyt, kolmannen vuoden päätteeksi olen siis alkanut ensimmäistä kertaa innostua ajatuksesta, että voin töitteni kautta tehdä näkyväksi jotain sellaista, mikä on minulle tärkeää ja jolle muuten on vaikeaa löytää sanoja.

Vähittäistä kiinnostusta taiteen sisältöihin on saattanut edesauttaa myös se, että olen tänä vuonna huvikseni tutkaillut erilaisten taideopetusta antavien opinahjojen tutkintovaatimuksia ja pyrkinyt selvittämään, mitä tarkalleen ottaen oikeat taideopiskelijat opiskelevat. Lisäksi olen lueskellut mielenkiinnolla erilaisia kuvataiteen opinnäytetöitä. Yhtenä tavoitteenani on ollut selvittää, mitä oikein on taiteellinen ajattelu ja miten sitä käytännössä harjoitetaan. Toistaiseksi päällimmäinen käsitykseni on, että kyse on aika hämärästä käsitteestä, joka voi käytännössä tarkoittaa hyvin monenlaisia asioita. Mutta juuri tämän opiskelua ajattelin ensi vuonnakin jatkaa.
päiväys: Ei kommentteja:
Tunnisteet:

Toisen vuoden perusopinnot

 Luulin kirjoittaneeni tuoreeltaan keväällä 2019 koonnin toisen vuoden opinnoista, mutta luulin väärin. Toisaalta, kun nyt jälkikäteen katson, mitä kaikkea vuoteen 2019 on mahtunut, niin eipä ihme, että kirjoittaminen on jäänyt. On toisaalta hauskakin muistella opintoja nyt jälkikäteen ja viiveellä. Katsella vanhoja muistiinpanoja ja kuvia. 

Kaiken kaikkiaan vuosi lukuvuosi 2018-2019 on ollut aivan ihana kaikkien aikojen taidevuosi, ja vuoteen on mahtunut ällistyttävä määrä toinen toistaan inspiroivempia kursseja. Lukuvuosi oli erityisen ihana myös siksi, että syksyn 2018 olin vuorotteluvapaalla ja saatoin sen vuoksi osallistua keskellä päivää koko syksyn elävän mallin piirustuskurssille Tapiolassa. 

Peruskurssin opinnot alkoivat omakuvaharjoituksilla, joita tehtiin nopeasti ja kylmiltään ensimmäisellä kerralla. Olen näköjään tarttunut lempivälineisiini: mustekynään ja akvarelleihin.






Sen jälkeen siirryimme väriharjoituksiin ja akryylimaalaukseen. Muistan, että tykkäsin väriharjoituksista kovasti ja olenkin kirjoittanut tästä jaksosta erillisen postauksen, jossa käsitellään myös akryylimaalausta, sekä Omnian Värinää-kurssia, jolle osallistuin loppusyksystä. Siellä keskityttiin erityisesti perusväreihin: siniseen, punaiseen ja keltaiseen.

Intensiiivipäivä sisälsi elävän mallin piirustusta, mutta siihen en päässyt osallistumaan, koska olin samaan aikaan kollaasikurssilla. Elävää mallia piirsin koko syksyn Omian kurssilla, josta olen kirjoittanut erillisen postauksensa.   Lisäksi syksyyn mahtui kolme Omnian viikonloppukurssia: Helppoa ja hauskaa grafiikkaa, kollaasikurssi ja värikurssi. 

Kollaaseja teimme myös peruskurssilla ja kollaasihommistakin olen kirjoittanut oman postauksensa. Peruskurssin kevään ohjelmaan kuuluivat myös savityöt, josta en liiemmin innostunut, mikä pitkälti johtui huonosta valmistautumisesta, mutta tästäkin olen kirjoittanut oman postauksensa. Kevään ohjelmaan kuului myös valokuvaus, jota käsittelin samassa postauksessa kuin savitöitä, ja linotyöt. Tarkoitus oli tehdä myös kuivaneulaa, mutta se jäi tekemättä, koska prässi oli rikki. Onneksi olin päässyt syksyllä harjoittelemaan grafiikkaa Omnian hulppeaan grafiikan luokkaan Teija Immosen erinomaiselle kurssille. 

Keväällä kävin ahkerasti ylimääräisillä kursseilla: ensin pesutekniikkakurssilla ja sitten opiskelemassa omien luonnoskirjojen tekoa. Maaliskussa vietin kaksi viikonloppua Hiidenopiston piirustuskurssilla ja huhtikuussa kävin Leppävaarassa maalaamassa isosti. Tällä kurssilla tähänastisista töistäni suurimman, eli 100 x 120 kokoisen akryylimaalauksen. Loppukevääseen kuuluivat vielä Vihdin kuvataidekoulun yhdeksän tunnin digitaalisen piirtämisen kurssi, sekä Omnian puutarhapiirtämisen kurssi Tapiolassa.

Täyteläinen lukuvuosi huipentui kolmeen aivan huippuihanaan kesäkurssiin. Ensin olin heti kesäkuun alussa Suomen akvarellitaiteen yhdityksen kurssilla Hangossa. Heinäkuussa suuntasin Suomenlinnaan Helsingin taiteilijaseuran kukkamaalauskurssille. Ja kun muut palasivat elokuussa töihin, minä otin vielä viikon ylimääräistä virkavapaata ja suuntasin vielä kahdeksaksi päiväksi Houtskariin sekatekniikkahommiin. 

Tässä vielä lista kaikista vuoden "ylimääräisistä" kursseista linkkeineen.



päiväys: Ei kommentteja:

Digitaalista piirtämistä

Paikallisessa kuvataidekoulussa järjestettiin sopivasti keväällä digitaalisen piirtämisen kurssi myös aikuisille. Osallistuin kurssille, vaikka minua ei oikeastaan sinänsä edes kiinnosta digitaalinen piirtäminen. Olen kuitenkin ajatellut, että sitäkin olisi hyvä vähän opetella, koska kuvittelen, että se olisi hyvä apu sikäli, että sen avulla voisi helposti ja nopeasti testailla perinteisillä menetelmillä maalatessa tai kollaaseja tehdessä erilaisia vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia. Tarkoitan siis sitä, että voisi ottaa kuvia omista keskeneräisistä töistä eri vaiheissa ja kokeilla sitten niiden päälle piirtämällä erilaisia jatkovaihtoehtoja. Voisin kuvitella, että mitä isompi työ on kyseessä, sitä suurempi apu tästä voisi ehkä olla. Ja lisäksi minulle olisi todennäköisesti käyttöä tälle taidolle myös omissa virkatöissäni erilaisia materiaaleja tehdessäni.

Vietimme digipiirtämisen parissa kolme maanantai-iltaa ja tutustuimme ensin piirtopöytiin ja ilmaiseen Krita-ohjelmaan. Ja lopuksi teimme tuttavuutta hieman myös Gimpin kanssa. Näin lyhyessä ajassa, ja kun pohjaosaaminen on pyöreä nolla, ei tietysti paljon muuta ehdi kuin saada pään pyörälle. Mutta nämä parit pikkuharjoitustekeleetkin kyllä saivat hieman innostumaan asiasta. Niinpä minulla onkin tämän seurauksena parhaillaan ihan kauhea iPad-kuume. Haaveilen hulluna uudesta isosta iPad-prosta, Apple-kynästä ja Procreate-ohjelmasta. Olen katsonut videoita aiheen tiimoilta ja ilmeisesti on niin, että järkevää olisi ostaa joku vähän vanhempi malli, koska niitä saa vähän järkevämpään hintaan, tai sitten odottaa sen verran, että tämä uusin malli halpenee. Haluaisin sen uusimman mm. koska siinä kynä latautuu langattomasti.

Tässä olemme, minä isoäitini äiti Fanny.





päiväys: Ei kommentteja:

Sekatekniikkaa elokuisessa saaristossa

Aloitin elokuussa 2018 puolen vuoden vuorotteluvapaani sekatekniikkakurssilla Saaristokoulussa Houtskarissa. Elokuinen kurssi oli niin ihana, että tänä vuonna oli pakko päästä samalle kurssille uudelleen, vaikka se edellyttikin palkattoman virkavapaan ottamista päivätöistä. Kyllä kannatti!

Elokuun kurssi on peräti kahdeksan päivän mittainen ja siinä ajassa ehtiikin jo yllättävän paljon. Samalla jää aikaa ja tilaa ottaa myös rennosti, mikä sekin yleensä edesauttaa töiden edistymistä väkisin vääntämistä enemmän. Elokuussa on usein ihanat ilmat ja merivesi on lämmintä. Sekä lämpimät mutta pimenevät illat että kultaiset aamut ovat erityisen ihania. 




Olin jo etukäteen miettinyt, mitä mahdollisesti haluaisin kurssilla tehdä. Halusin ensinnäkin jatkaa kasviaiheiden parissa. Kasviaiheesta innostuin jo keväällä Piirtäjän puutarha -kurssilla, ja työskentely kukkien parissa jatkui myös heinäkuisella Kukkamaalaus-kurssilla Suomenlinnassa. Tässä pari kasviaiheista työtä.








Toinen jatkuva kiinnostuksen kohteeni on kollaasi. Teinkin kurssin aikana useamman kollaasin. Ensimmäisessä lähtökohtana oli kollaasipaloja, jotka olin ilokseni saanut postissa Heli Lindroosilta. Halusin tallentaa tähän kuvia eri vaiheista.

Tässä toisessa esimerkissä olen puolestani hyödyntänyt Spirits-kurssilla oppimiani tekniikoita. Tämä työ on kyllä jotenkin vielä kesken. Kaipaisin siihen jotain inhimillisiä olentoja. Ennen pitkää niitä siihen varmaan ilmestyykin.









Saaristokoulun naapurissa on Lähetyskirpputori, jossa vierailemme säännöllisesti. Sieltä löytyi tällä kertaa kaunis vanha kirja Venetsiasta. Se innoitti minua useampaankin työhön. Alla niistä kaksi.





Kolmas aihe, johon olen tuntenut pitkäaikaista viehtymystä ovat interiöörit. Niinpä viimeisenä päivänä aloin maalata tätä isokokoista akvarellia, josta en ole ihan varma onko se valmis, tai mitä ylipäätänsä siitä ajattelen. Olen tähän mennessä ylipäätänsä jo oppinutkin sen, että töiden on hyvä antaa levätä mahdollisimman pitkään. Vasta riittävän pitkän ajan päästä voi tuorein silmin nähdä ja päättää rauhallisin mielin, milloin teos on valmis. 




päiväys: Ei kommentteja:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)