Viime aikojen kollaasihommia

Olin viime lokakuussa Eeva-Maija Prihan kollaasikurssilla Espoon työväenopistolla, ja siitä lähtien olenkin käynyt kaikilla mahdollisilla hänen kursseillaan. Eeva-Maija on monella tavalla loistava opettaja. Kurssit on aina hyvin suunniteltu, materiaalit ja tehtävät tosi innostavia ja Eeva-Maija on taitava ohjaaja ja palautteen antaja.

Eeva-Maija avasi silmäni materiaalin tunnulle. En ollut ennen tullut ajatelleeksi tai huomanneeksi, miten suuri merkitys materiaalin tunnulla todella on. Tuntuu jotenkin, että erityisesti kollaaseissa tämä on erityisen tärkeä tekijä. Oivalsin kurssin aikana myös, että minä en myöskään ole - ainakaan vielä - pelkistäjä vaan toivoton rönsyilijä. Ehkä tässä vaiheessa -  eli näin aloittelijana - kannattaa pikemminkin oppia elämään tämän rönsyilytaipumukseen kanssa, sen sijaan että väkisin taistelisi sitä vastaan. 

Yksi, mikä hieman tuntuu auttavan rönsyilyyn on riittävän pieni koko. Pieneen ei yksinkertaisesti mahdu niin helposti niin paljoa kaikkea mahdollista.

Kollaasi, Nuoruuden rakkaus, 2019

Ylipäätänsä pitäisi tehdä koko ajan pieniä nopeita kollaasiluonnoksia ja -harjoituksia. Olen itse asiassa kesällä ostanut juuri tätä varten ison pinon halpaa paperiakin. Ja alkukesän Saaristokoulun kurssilla teinkin pikkuharjoitelmia viimeisenä päivänä pöytää siivotessani. Kollaaseja tehdessä nimittäin helposti kiintyy kauheasti kaikkiin pieniin silppuihinkin, eikä haluaisi heittää mitään roskikseen. Niinpä sitten liimailin pöydällä ajelehtivaa sälää papereille.

Ja pieniä kollaasiharjoituksia voisi tehdä luonnoskirjaankin. Todella inspiroivia esimerkkejä löytyy esimerkiksi Instagramista. Alayne Spafford on yksi suosikkini. Hänen tililtään löytyy mm. ihania kollaasiluonnoskirjavideoita. Hän yhdistää yleensä kollaasia ja akryyliä.

Loppukesän saaristokurssilla puolestaan syntyi aivan viime metreillä alle puolessa tunnissa työ, joka on kaikista vuoden aikana syntyneistä töistä minulle mieluisin. Eräänlainen kollaasi sekin. Ensin piirsin vaan nopeasti vahaliiduilla kuvan, huitaisin perään vesiväriä ja piirsin sillä patsaan ja lopuksi liimailin päälle muutaman kollaasipalan. Löyhänä referenssinä käytin jotain random-sisustuslehtikuvaa, mutta osa on ihan villisti sävellettyä. Olin tästä kesällä todella innoissani, ja olin ihan varma, että kotiin päästyäni teen tällaisia hirmuisesti lisää, ihan jo siitäkin syystä, että olen sisustuslehtien suurkuluttaja. Mutta aikeeksi on jäänyt tämäkin homma toistaiseksi.

Kollaasit kuuluivat suureksi iloksi tänä vuonna myös perusopintojen ohjelmaan. Ja vähitellen tämän vuoden aikana minulle on kirkastunut se, että omin tapani tehdä kollaaseja on intuitiivinen eikä minun ehkä kannata väkisin pyristellä sitäkään vastaan. En kertakaikkiaan ainakaan vielä pysty suunnittelemaan kollaaseja. Yritin kyllä peruskurssilla suunnitella ja se oli itse asiassa tosi kivaa, mutta silti kurssin aikana syntynyt työ syntyi täysin irrallaan suunnitelmista, aivan sattuman kaupalla.  Eikä työllä ole kertakaikkiaan mitään tekemistä niiden suunnitelmien kanssa. Mutta opin työtä tehdessäni, että vaikka työ alkoi todella spontaanisti, ajattelemista ja suunnittelua voi -  ja on hyväkin harrastaa - sitten työtä tehdessä sen eri vaiheissa.

Tämä on itse asiassa vielä aivan kesken. Varsinkin vasen alakulma vaatii vielä työstämistä ja Napoleonkin seikkailee vielä irrallisena leikkeenä, enkä ole varma päätyykö se lopulta työhön. Muodon puolesta se kyllä kävisi hyvin, mutta pitäisi keksiä, joku sisältöön liittyvä idea, joka motivoisi hänen mukanaolonsa. No tässä on aikaa vielä hautoa, sillä katselmus on vasta huhtikuussa :)

Olen tänä vuonna oppinut myös sen, että kollaaseja tehdessä pitää vaan suostua siihen, että työt syntyvät omassa tahdissaan eivätkä aina ollenkaan sitä reittiä, mitä itse olin suunnitellut. Ja että usein käy niin, että pieleen menneistä jutuista syntyy erinomaista raakamateriaalia seuraavaa työtä varten. Mikä ihme siinä siis on, että on niin vaikea heittäytyä rohkeasti vaan kokeilemaan? Peruskurssin opettajamme Katja keksi onneksi oivan ratkaisun tähän: digitaalinen piirtäminen/kuvankäsittely. Niinpä olenkin menossa myöhemmin keväällä digitaalisen piirtämisen kurssille. Toiveenani on, että jatkossa voinkin edetä niin, että kun teen kollaasia (tai mitä tahansa muuta työtä) ja juutun jumiin enkä uskalla tehdä sitä enkä tätä, voin kokeilla erilaisia vaihtoehtoja helposti digitaalisesti. Otan vaan kuvan työn siihenastisesta vaiheesta ja piirtelen/maalailen, leikkailen ja liimailen siihen sitten kokeeksi päälle erilaisia vaihtoehtoja. Ja kun itseä miellyttävä ratkaisu löytyy, niin sitten vaan jatkamaan fyysistä työtä siihen suuntaan. Kuinka kätevää!