Elävän mallin piirustusta

Olin syksyn vuorotteluvapaalla, mikä oli tietysti aivan ihanaa. Näin jälkikäteen hämmästelen kuitenkin sitä, että oikeastaan piirsin ja maalasin ehkä vähemmän kuin töissä olessani. Sen sijaan luin kirjoja huomattavasti enemmän kuin normaalioloissa, mikä olikin ihanaa sekin. Lukeminen on sittemmin jatkunut töihin palaamisen jälkeenkin, osittain varmaan sen ansiosta, että luovuin vuorotteluvapaan aikana melkein kokonaan sosiaalisesta mediasta. Lopetin FB- ja Twitter-tilit ja Instagramiinkin jätin jäljelle vain tämän kuvisharrastukseen liittyvän tilin. Tuntuu, että tämän muutoksen myötä vapautui hämmästyttävän paljon aikaa ja voimia.

Vuorotteluvapaalla halusin myös pitää kalenterin mahdollisimman tyhjänä, että kerrankin sain pidemmän aikaa nauttia ihan vaan vapaudesta. Jälkikäteen tuntuu, että se oli hyvä valinta. Mutta tiistaiaamupäivisin minulla oli yksi vakituinen meno, elävän mallin piirustuskurssi. Pääsin sinne jonosta ja hihkuin riemusta, kun niin kävi, vaikka samalla jännitti aika lailla. Etukäteen jo nimittäin osasin aavistaa, että sillä kurssilla joutuisin totisesti epämukavuusalueelle ja kamppailemaan todellakin taitojen äärirajoilla. Mutta juuri siksi kurssi olikin ihan mahtava! Olin tosin aina sen muutaman tunnin jälkeen aivan poikki.

Kurssilla sai piirtää haluamillaan piirtimillä ja niinpä aloitinkin perinteisesti hiilellä. Tässä muistaakseni toisen ja kolmannen kerran harjoitukset.

Kurssilla kokeiltiin myös tätä perinteistä tekniikkaa, jossa kuva piirretään taustasta esiin pyyhkimällä.

Muutalla kerralla piirsimme tietysti myös croquis´ta. Piirtelin niitäkin isolle paperille ja kokeilin erilaisia piirtimiä. Erityisesti tykkäsin piirtää akvarellivärillä dagger-siveltimellä (?), samoin kuin mustekynällä vesiliukoisella musteella. Tässä muutamia 1-3 minuutin luonnoksia:

Ja pastellejakin oli tietysti pakko kokeilla, vaikka väri toi vielä entisestäänkin suurin haasteisiin vielä yhden muuttujan lisää.

Kurssi vahvisti entisestään käsitystäni, että ihminen minua kovasti kiinnostaa ja ihmistä kyllä rakastan. Tulen onnelliseksi näitä katsoessani - vaikka tietysti näistä liikuttavalla tavalla näkyy aloittelijuus. Silti päälimmäisenä tunteena on valtava kiitollisuus siitä, että saatoin tälle kurssille osallistua. Toivon, että joskus sellainen ihme tapahtuisi, että elävän mallin piirustuskurssi saataisiin myös tänne meille maalle. Tai sitten pitäisi vaan jaksaa käydä esimerkiksi Taidehallilla ja/tai Kaapelitehtaalla piirustusilloissa. Ja naapurikaupunkien työväenopistoissa näkyy olevan myös muutama iltaryhmä. Mutta ainakaan niin kauan kuin perusopinnot jatkuvat, en oikein uskalla sitoutua toiseksi illaksi viikoittaisiin vakituisiin iltamenoihin, semminkin kun lapsen harrastuksiakin on useana iltana viikossa. Mutta varmaa on, että ennen pitkää palaan tämän äärelle, tämä tuntuu todella tärkeältä.