Kollaasirakkautta

Olen jo tosi pitkään tuntenut suurta vetoa kollaasityöskentelyyn. Olen hommannut siihen liittyviä erilaisia kirjoja useita ja katsellut YouTubesta tuntikausia erilaisia mixed media -videoita. Silti en ole omasta mielestäni oikein päässyt jyvälle kollaasitekniikasta. En ole osannut lainkaan suunnitella tai ajatella niiden tekemistä, ja niinpä lopputulokset ovat olleet - - - no,  aika vaihtelevia...

Viime kesänä onnekseni törmäsin jotain reittiä ByBun-nimiseen nuoreen kalifornialaistaiteilijaan, joka kannattaa laittaa seurantaan Youtubessa, sillä hän on varsin viihdyttävä vloggaaja. Hän on nykyisin täysipäiväinen taiteilija ja kuvittaja ja hänellä on Etsy shopissaan myytävänä muutama workshoppi. Hankin viime kesänä niistä sen Spirits-nimisen, ja se osoittautuikin erinomaiseksi hankinnaksi. Se sisältää hyvin perusteelliset videot, joilla ByBun opastaa kädestä pitäen, miten esimerkiksi kollaasia tehdessään voi edetä. Häneltä sain myös inspiraatiota siihen, miten erilaiset lehdistä leikellyt/revityt kollaasimateriaalit kannattaa järjestää. Hänen näkemyksensä on, että varasto kannattaa pitää pienenä ja tuoreena. Ja se onkin erittäin hyvä ja toimiva idea. Minulla on luonnostaan muuten taipumusta hillota aivan liian suuria varastoja, joita sitten on kuitenkin vaikea järjestää siten, että ne olisi mukavasti käytettävissä = niitä tulisi käytettyä.

Olen toistaiseksi tehnyt ByBunin ohjeilla alusta loppuun vasta yhden harjoituksen viime syksynä. Mutta tähän tulen taatusti palaamaan heti tilaisuuden tullen. Olin räpsinyt prosessin vaiheista jonkinlaiset kuvat tabletilla, joten pahoittelut kuvien laadusta.

Prosessi alkoi kuvien valinnalla. Ensimmäisessä kuvassa on ensimmäisiä ajatuksia, joista osa sitten karsiutui pois. Kun kuvat on valittu ja liimattu alustalle, alkaa niiden sulauttaminen osaksi kokonaisuutta. Tavoitteena on, että kuvien ja maalauksen rajat hämärtyvät ja sulautuvat, ja erilaiset elementit kerrostuvat osaksi kokonaisuutta.

Nyt hiljattain ByBun julkaisi myös ensimmäisen "kirjansa" eli omakustanteena tehdyn vihkosen, jossa on kuvia hänen sketchbookeistaan ja artjournaleistaan. Tilasin sen, kun se tuli saataville, ja se myytiinkin hyvin nopeasti loppuun. Se tuli viime viikolla ja kuvasin juuri siitä elämäni ensimmäisen unboxing-videonkin. Tai yritin kuvata. Videolla vilahtavat myös viime viikolla tuleet Koh-I-Noorin "ihmekynät" (Magic Pencil), jotka juuri hommasin eBaysta.

Jostain syystä höpisen tuossa videolla, että esittelen workshopin tarkemmin myöhemmin, mutta ei välitetä nyt siitä :) Ja muutenkin on tuo videohomma aikalailla hakusessa, mutta jostainhan pitää aloittaa.

 Jos siis kollaasit kiinnostavat ja kaipaat niiden tekemiseen opastusta, suosittelen lämpimästi ByBunin workshoppia. Sen avulla pääsee hyvään alkuun. Itse ajattelin seuraavaksi hommata Lyricalin, jossa hyödynnetään biisien sanoja. Se kuulostaa kiehtovat, eikö kuulostakin?

Ensimmäinen artjournal

Käsittämätöntä, miten nopeasti aika rientää. Järjestelin työhuonettani ja siinä sivussa selailin tietysti ensimmäistä artjournaliani, joka on kyllä edelleen kesken. Tuntuu kuin sen aloittamisesta olisi ihmisikä, vaikka siitä oikeasti on kulunut vasta noin puolitoista vuotta. Siinä ajassa on ehtinyt tapahtua paljon ja on todella hauskaa ja kiinnostavaa, että näinkin lyhyen harrastamisen jälkeen alkaa olla olemassa "vanhoja" juttuja, jotka ovat jo osittain unohtuneet, mutta jotka palautuvat hyvin helposti ja voimakkaina mieleen näitä kirjoja selailemalla.

Muistelupuuskan vallassa tein pienen videonkin, jotta saan alulle myös videoiden tuotannon. Kas tässä siis muistelua siitä, mistä kaikki oikein alkoikaan.




Tässä vielä skannattuna muutama aukeama tuosta videollakin esitellystä ensimmäisestä artjournalistani. Jälkikäteen on helppo nähdä, että vähitellen minulle on selvästi selvinnyt, että pelkät värit ja kollaasipaperit eivät pitkän päälle minulle riitä. Että on pakko opetella piirtämään, vaikka se aluksi tuntuikin aivan ylivoimaiselta haasteelta.

Olen viime aikoina keskittynyt siinä määrin vain piirtämiseen ja maalaamiseen, että alkoikin kiinnostella kokeilla pitkästä aikaa tällaista kollaasityyppistä työskentelyä. Saapa nähdä, mitä siitä syntyy. Mutta ensin täytyy hinkata loppuun pari akryylimaalausta, jotka minulla on kesken kansalaisopiston Kuvataiteen peruskurssilla.

Elämäni ensimmäinen taidekurssi

Ihmeellistä miten nopeasti aika rientää. Siitä on nimittäin jo puolitoista vuotta, kun hommasin itselleni elämäni ensimmäisen online-workshopin. Kyse oli Päivi Eerolan useamman lyhytkurssin nipusta Imagine Monthly, jotka olivat siis aiemmin pidettyjä kursseja, joita jälkikäteen voi tehdä omassa tahdissaan. Olin aiemmin löytänyt Helioskooppi-blogin kautta Päivi Eerolan erinomaisen blogin, ja sitä aikani luettuani ja videoita katseltuani halusin kokeilla workshoppia. Erityisesti viehätyin ideasta käyttää taidehistoriasta tuttuja ja kiinnostavia taiteilijoita oman työn lähtökohtana ilman, että kyse on pelkästä kopioimisesta.

Aloitin tästä Georgia O’Keefen inspiroimasta kollaasitehtävästä. Muistan vieläkin elävästi, kuinka innoissani ja onnellisena maalasin papereita vesiväreillä ja leikkelin niitä sitten suikaleiksi.

Toinen esimerkki samasta sarjasta on tämä Klimtistä innoituksensa saanut tehtävä, josta tässä oma versioni.

Lisäksi maalasin selfien van Goghilaisittain ja tutkailin romanttista geometriaa Kandinskin hengessä. Aivan ihania tehtäviä kaikki! Kaikista tehtävistä oli tarjolla erinomaiset pdf:t ja videot, joten tällainen täydellinen aloittelijakin saattoi kokea onnistumisen iloa - vaikka tietysti jälkikäteen katseltuna työt näyttävät lähinnä liikuttavilta.

Innostuin Päivin tyylistä opettaa niin, että ilmoittauduin innoissani 2017 alusta alkaneelle Inspirational Drawing -kurssille. Nyt pääsin nauttimaan enemmän livekurssin tunnelmasta, koska nyt tehtävät ja materiaalit tulivat sähköpostiin kuukausittain ja lisäksi käytössä oli varsin eläväinen, innostava ja kannustava FB-ryhmä, jonka keskusteluihin myös Päivi osallistui aktiivisesti. Ryhmässä jaettiin omista töistä erilaisia versioita ja annettiin ja saatiin palautetta muilta.

Inspirational Drawing -kurssilla jouduin totisesti kaikin tavoin epämukavuusalueelle. Minulla oli piirtämisestä hyvin vähän kokemusta ja erityisesti kaikenlainen intuitiivinen piirtäminen oli ja on edelleen minulle vaikeaa ja vierasta. Mutta kun katselen jälkikäteen  tekemiäni harjoituksia ja lueskelen päiväkirjojani huomaan selvästi, miten valtavan hyödyllinen tuo kurssi minulle oli. Se osoitti minulle mm. että jotain aina syntyy, kun vaan tekee, vaikka tuntuisi kuinka vaikealta. Tässä on joitakin kurssilla tekemiäni harjoituksia.

Päivi on erinomainen opettaja, joten suosittelen lämpimästi hänen kurssejaan kaikille piirtämisestä ja artjournalingista kiinnostuneille. Tykkään erityisesti Päivin tavasta ajatella, analysoida ja sanoittaa taiteen tekemisen prosessia. Hän osaa myös suunnitella kiinnostavia tehtäviä, jotka hämmästyttävän hyvin soveltuvat kaiken tasoisille tekijöille. Lisäksi hän on erittäin taitava palautteen antaja ja esittää aina havainnollisia, rakentavia ja hyviä parannusehdotuksia.

Uusi skanneri!

JEEE! Tänään posti toi uuden skannerin. Tai oikeastaan elämäni ensimmäisen skannerin. Meillä taitaa kyllä olla jonkinlainen skanneri tulostimessa, mutta en onnistunut saamaan sitä yhteistyöhön tietokoneeni kanssa. Niinpä päätin hommata ihan oman skannerin.

Ongelmana tässä vaan on ja oli, etten ymmärrä näistä mitään, ja kärsivällisyyttäkin on varsin rajallinen määrä. Hain Youtubesta videoita, ja kun yksi kaupunkipiirtäjänä tunnettu henkilö tuntui olevan tyytyväinen tähän skanneriin, päätin tilata samanlaisen.   Malli on siis Canonin LiDE 220. Halvimmalla sen sai Saksan Amazonista, ja hintaa kertyi kuljetuksineen n. 68 euroa, mikä on muutaman kympin vähemmän kuin kotimaisissa nettikaupoissa.

Katselemillani videoilla tämä näytti skannaavan kuvia, jotka näyttivät hämmästyttävän samanlaisilta kuin alkuperäisetkin luonnoskirjan kuvat. Ensimmäisten omien testiskannausten jälkeen en kuitenkaan ole ollenkaan varma, onko jälki yhtä hyvää. Ja jos ei ole, en tajua, missä vika mahdollisesti voisi olla. Tämä hankinta nosti pintaan myös toisen jo pitkään mieltä taka-alalla vaivanneen puutteen: en hallitse lainkaan kuvankäsittelyä. Latasin koneelleni kyllä taannoin Gimpin, mutta en ole saanut aikaiseksi opetella sen käyttöä. Niinpä muokkailen nyt näitä skannattuja kuvia ihan vaan iPhoton muokkausominaisuuksilla.

Tässä nyt näytille muutama täysin satunnainen otos vanhasta muistikirjasta, jota käytin viime kesänä, ja jonka pariin taidankin nyt palata uudella innolla. Se kun on sopivasti A5-kokoinen ja paperi kestää hyvin myös vettä. Kirja on Jane Davenportin mallistosta, ja näitä saa ilokseni nykyisin myös Suomesta, esimerkiksi Heidin Korttipajasta.

Kaikista edellä kuvatuista pulmista ja epävarmuudesta huolimatta olen todella iloinen tästä hankinnasta. Kuten me kaikki tiedämme, Suomessa  on ison osan vuotta niin pimeää, ettei kuvien ottaminen oikein onnistu. Niinpä iso helpotus onkin, että skanneri ei ole päivänvalosta riippuvainen millään tavalla. Ja tässä mallissa on sekin kiva puoli, että tämä liitetään suoraan usb-piuhalla tietokoneeseen, joten erillistä virtajohtoa ei tarvita, ja tätä on helppo kuskailla tarpeen mukaan ympäri huushollia. Ja kun hommat on hoidettu, tämä sujahtaa helposti kaappiin. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siis vahvasti siltä, että olen tehnyt elämässäni pöllömpiäkin hankintoja.

Luovaa piirtämistä EMMAssa

Pari viikkoa sitten rohkaisin mieleni ja tein sen, mitä olen suunnitellut jo aiemminkin: osallistuin Espoon modernin taiteen museon piirustustunnille. Ja olipas se kivaa! Onneksi uskalsin! Jännitti kyllä kovasti, että mitä jos minä olen ainoa aloittelija, ja hirmu noloa piirtää ”julkisesti” jne. jne. Huoh…

Tämän kerran teemana oli ”omat reitit museossa”. Ensin teimme pari lämmittelyharjoitusta, joista toinen oli ikisuosikkini eli referenssikuvan väärin päin piirtäminen. Siis siten, että referenssikuva pidetään väärin päin. Ideana on estää aivoja menemästä automaattivaihteelle ja käyttämästä mieleen iskostuneita stereotyyppisiä malleja. Sen sijaan tavoitellaan tarkkojen havaintojen tekemistä ikään kuin puhtaalta pöydältä, ilman ennakkokäsityksiä siitä, miltä vaikkapa kasvot näyttävät. Vaikka olenkin aloittelija, olen jo nyt täysin vakuuttunut siitä, että piirtämisessä kaikkein tärkeintä on juuri malttaa katsella tarkkaan ja ennakkoluulottomasti ja uskoa näkemäänsä. Se on yllättävän vaikeaa.

Olen ensimmäisen kerran törmännyt tähän mainioon ylösalaisin-harjoitukseen viime kesänä Betty Edwardsin kulttikirjassa Drawing on the Right Side of the Brain (Luovan piirtämisen opas). Ja tätä harjoitusta käytimme myös kansalaisopiston Kuvataide 1 -kurssin alkumetreillä.

Alkulämmittelyn jälkeen työskentely jatkui EMMAssa siten, että saimme lähteä seikkailemaan näyttelyihin tuolien ja piirustusvälineiden kanssa. Saimme piirtää havainnostamme mitä itse halusimme. Ja samalla merkitsimme karttaan oman reittimme. Piirustukset jätimme lattialle piirustuspaikalle. Lopuksi näimme kartasta, mistä kaikkialta näyttelytiloista löytyi piirroksiamme ja kiertelimme katselemassa niitä. Tämä oli hauska ja uudenlainen tapa jakaa lopuksi tunnin antia.

Päivä oli onnistunut ja kiinnostava myös siksi, että EMMAssa oli juuri avautunut Meret Oppenheim -näyttely, jonka kävin katsastamassa samalla. Ja jatkoin havaintojen ja kokemusteni työstämistä vielä kotona luonnoskirjan parissa. Näyttelyn esitteessä oleva kuva Oppenheimista on herkullinen piirrettävä, siksi halusin piirtää sen vielä uudelleen ajan kanssa. Ja samasta esitteestä luonnoskirjaan siirtyi myös versio Turkiskengästä.

Kaiken kaikkiaan olen huippuiloinen, koska minusta tuntuu, että nyt kun pää on avattu, voin uskaltautua toistekin julkisille paikoille piirtämään. Tajusin nimittäin, että piirtämiseen uppoutuu helposti missä tahansa niin täydellisesti, ettei lainkaan tajua mitä ympärillä tapahtuu. Ja siksi sitä on ihan turha jännittää. Ja tulevia tarpeita varten tilasin sitten Retkitukusta tämmöisen pikkiriikkisen retkijakkaran. Esittelen sen tarkemmin sitten kun se saapuu.

Vihdoinkin!

Eläköön! Vihdoinkin sain aikaiseksi tämän blogin alkuun polkaisemisen. Artjournaling-aiheisen blogin perustaminen on pyörinyt mielessäni jo kuukausia, mutta olen empinyt tähän asti. Osittain syynä on ollut se, että perustin puolitoista vuotta sitten lifestyle-blogin, jota jaksoin päivittää puoli vuotta. Olin siitä kyllä innoissani, mutta jotenkin minua koko ajan vaivasi epämääräinen kaiherrus. Tunne siitä, ettei sen tyyppinen bloggaaminen oikein kuitenkaan ole minun juttuni.

Artjournaling tuli sattumalta elämääni lokakuussa 2016 ja siitä lähtien se on hallinnut enemmän tai vähemmän elämääni ja laventunut aika laaja-alaiseksi kuvataideharrastukseksi. Kerron myöhemmin tarkemmin, kuinka kaikki alkoi ja millaisia vaiheita tällä superinnostavalla matkalla on tähän mennessä ollut. Nyt totean vaan, että alusta alkaen olen ällistellyt ja harmitellutkin sitä, että suomenkieliset blogit loistavat poissaolollaan. Vai enkö vain löydä niitä? Ainoa suomenkielinen artjournaling-blogi, jonka tiedän on Heli Lindroosin ihana Helioskooppi. Muistan kun löysin sen syksyllä ja hihkuin miehelleni onnesta monta päivää.

Maailmalta tietysti löytyy kaikenlaista, ja jos haluaisin tälle blogille lukijoita, olisi tietenkin viisainta kirjoittaa englanniksi. Olen vakaasti kuitenkin päättänyt kirjoittaa nimenomaan suomeksi, koska huomaan kaipaavani todella paljon mahdollisuutta puhua tästä juuri suomeksi. Olen myös yrittänyt etsiä jotain FB-ryhmää tai vastaavaa, mutta tuloksetta.

Suomeksi kirjoittamisessa on tietysti omat haasteensa. Jo termi artjournaling on haastava. Vierastan suoraa käännöstä ”taidepäiväkirja”. Se kuulostaa jotenkin kankealta ja pönäkältä, eikä sovi käyttööni siksi lainkaan. Koska en ainakaan toistaiseksi ole keksinyt muutakaan, aion käyttää englanninkielistä termiä, vaikka sekin tuntuu vähän oudolta. En halua puhua ylipäätänsä ”taiteen” tekemisestä. Varsinkin suomeksi ”taide” tuntuu kovin vaativalta ja vakavalta asialta, ja tässä on kyse jostain muusta. Jotenkin minusta tuntuu, että ”art” on ”taidetta” laveampi käsite.

Olen täydellinen aloittelija, mutta juuri siksi kiiruhdin pystyttämään tämän blogin. Ensinnäkin ajattelen, että tämä voi auttaa, haastaa ja motivoida minua oppimaan lisää. Ja toisekseen haluaisin itse lukea nimenomaan aloittelevien harrastajien ajatuksia ja kokemuksia, jotta rima ei nouse liian korkeaksi ja jotta aloittaminen ja aloittelijana oleminen näyttäisi mahdolliselta ja helpoltakin.

Tervetuloa kaikki halukkaat seuraamaan ja toivottavasti myös vaihtamaan kokemuksia ja ajatuksia!