Vuosi aloitettiin akvarellimaalauksella. Se onkin yksi lempilapsistani. Maalasimme aluksi hedelmiä ja testasin samalla papereita, joita en ole aiemmin käyttänyt. Huh, miten ihanaa onkaan Archesin paperi!
Jatkoimme myös jälleen kerran väriharjoituksia sekä tutkimme erityisesti Morandin asetelmia.
Ilokseni huomasin myös, että alan akvarelleillakin työskennellessä uskaltautua aiempaa reippaammin ison paperin käyttöön.
Seuraavaksi siirryimme abstraktin ilmaisun pariin ja saimme tehtäväksemme tehdä abstraktin version, jostain esittävästä klassikosta. Ihana tehtävä! Itse valitsin työn alle Botticellin Kevään. Näihin aikoihin oli sopivasti viikonloppukurssilla Saaristokoulussa, joten tein tämän työn siellä. Tästä kurssista olen kirjoittanut aivan oman postauksensa, mutta totean tässäkin, että mukanani oli siellä myös uudenkarhea iPad Pro, johon olen ladannut ällistyttävän Procreate-ohjelman. Sitä olen opetellut vähitellen käyttämään Be an iPad Artist -onlinekurssilla
Tein oman abstraktin versioni Keväästä pohjalle, jolle olin jo kesällä roiskinut akryylimaalia ja musteita ja kollaasipapereita. Työskennellessäni otin vaikutteita alkuperäisen työn paletista, kontrasteista ja sommittelusta. Ipadista oli erittäin paljon apua erityisesti, kun ryhdyin maalaamaan tummia alueita. Oli todella kätevää, kun saatoin ottaa kuvan keskeneräisestä työstä ja maalata siihen päälle mustaa kokeeksi ensin digitaalisesti.
Samalla saaristokurssilla syntyi samassa imussa myös toinen isohko myös vanhalle kollaasipohjalle syntynyt maisemamaalaus. Maisemia olen elämässäni maalannut hyvin vähän, mutta tästä tuli vahingossa oikeastaan aika kiva. Ilahduttavaa on ollut myös, että kun olen näyttänyt työtä läheisilleni, kaikki ovat heti tunnistaneet paikan.
Saimme kolmantena vuotena kotitehtäväksi käydä Amos Rexissä Birger Carlstedtin näyttelyssä. Mieheni ehti käydä siellä ennen minua, ja lueskellessani esitettä ja näyttelyarvosteluja oivalsin, että minua kiinnostaa näyttelyssä ennen muuta Le Chat Doré. Ja saaristossa innostuin maalaamaan siitä pienen oman versioni kuvan perusteella.
Tammikuussa alkoi pastellijakso. Sen aikana oli mahdollisuus jälleen jatka minulle erityisen rakkaan aiheen eli ihmisen parissa. Samalla totuttelin uusiin välineisiin eli Pan Pastelleihin. Niistä tykkään kovasti. Niillä saa helposti monenlaista jälkeä ja isojakin pintoja eivätkä ne pöllyä niin pahasti kuin perinteiset kuivapastellit. Alemmassa kuvassa olen kokeillut ensimmäistä kertaa piirtää pastelleilla kangaspohjalle.
Elävän mallin piirtäminen on aina yhtä ihanan kamalaa. Vaikeaa, mutta ah, niin hyödyllistä. Olen käynyt yhden Omnia-kurssin aiheesta sekä satunnaisesti piirtämässä Lohdan taideyhdistyksen piirustustunneilla. Ilahduttavaa on, että netissäkin on useita palveluita joissa simuloidaan kaikin käytössä olevin teknisin keinoin elävän mallin piirustusta. Eihän se tietenkään ole lainkaan sama kuin piirtää oikeasti elävää mallia, mutta piirustustaitoa nettikuvien pohjalta piirtäminenkin kyllä harjoittaa.
Tässä vielä muutama piirros Lohjan taideyhdistyksen tunneilta
Pastellien ja piirtämisen jälkeen siirryimme suunnittelemaan yhteisötaideprojektia, jonka aikana Korona-epidemia valtasi Suomen ja se saatiin maaliin aivan viime hetkellä. Yhteisötaiteeseen en ollut mitenkään perehtynyt aiemmin, joten tämä oli sinänsä mielenkiintoinen jakso, ja erityisesti ehkä omia virkatöitäni ajatellen. Muuten olen itse perusolemukseltani niin introvertti yksinpuurtaja, että en oikeastaan usko tähän suuntaan silti jatkossa juuri kulkevani.
Viimeisenä ohjelmassa oli öljyvärimaalaus. Se jäi kokonaan etänä tehtäväksi. Löysin netistä artikkelin, jonka opastamana päätin harjoitella asetelmamaalausta Cezannen tyyliin. Koronakevät etäkouluineen sotki elämän siinä määrin pahasti, että tämän työn aloittaminen jäi lopulta elokuulle ja loppuun sen maalasin vasta kevättalvella 2021. Tässä kuvassa työ on aivan alkutekijöissään pihamajassani, josta tein kesällä itselleni ihanan kesäateljeen.
VALINNAISET TEEMAOPINNOT
Varsinaisen peruskurssin lisäksi kävin syyslukukauden torstai-iltaisin piirustuskurssilla. Siellä teimme monenlaisia harjoituksia monenlaisilla välineillä. Tässä niistä vain muutamia:
Kevätukukaudeksi olin varannut monenlaisia lyhytkursseja, mutta Korona sotki suunnitelmat. Onneksi kuitenkin ehdin ikonimaalauksen intensiivikurssille helmikuun lopussa. Se oli aivan ihmeellistä. Heti kävi selväksi, että siihen tulen perehtymään koko loppuelämäni. Yritin heti etsiä itselleni lisää opiskelumahdollisuuksia ja ilmoittauduin kipin kapin jonoon kesäkurssille Valamoon, mutta ilmeisesti minun täytyy malttaa odottaa syksyyn, kunnes pääsen seuraavan kerran oppiin. Olen alkanut kuitenkin haalia itselleni aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja päättänyt panostaa aluksi ikoniteologian opiskeluun ja piirtämisen harjoitteluun. Sen avuksi löysin onneksi loistavan opettajan Bridget Hayesin Udemystä. Ostin neljä hänen kurssiaan koronakaranteenin alkumetreillä.
Ensimmäisenä työnäni maalaan Kristus-ikonia (ns. tulinen katse). Harjoittelu aloitetaan maalaamalla harjoituksia akvarellipaperille. Olen tehnyt viittä eri harjoituskappaletta ja sitten maalannut samoja vaiheita laudalle. On rauhoittavaa, että ei tarvitse itse keksiä mitään eikä ole kiire saada valmista. Kaikki etenee väistämättä hitaasti.
Minua kiinnostaa ikonimaalauksessa ihan kaikki! Klassisen ikonimaalauksen lisäksi myös siis esimerkiksi laajemminkin bysanttilainen estetiikka ja ikonimaalauksen vaikutus kuvataiteeseen.
Ikonimaalauskurssin antia oli myös, että tutustuin temperamaaleihin. Oioi! Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Niinpä kun olin maaliskuun alussa Espoon työväenopiston Omakuva omalla tavalla -viikonloppukurssilla, otin sinnekin temperat mukaan. Siellä syntyi kaksi keskeneräistä luonnosta, joiden pohjalta sain idean ensi vuonna tehtävää lopputyötä varten. Ja ihan ensimmäistä kertaa näiden opintojen aikana aloin oikeasti miettiä ja kehitellä mielessäni ajatusta lopputyön sisällöstä. Vihdoinkin!
Tähänastiset opintoni ovat olleet vain ja ainoastaan erilaisten tekniikoiden harjoittelua. Kaikkien tähänastisten töitteni ainoa tarkoitus on ollut vain saada jotain tehtyä ja katsoa, mitä tapahtuu ja miten työt etenevät. En oikein ymmärrä, miten muuten voisi ollakaan. Minulla ei ole ollut minkäänlaista tarvetta tai kykyäkään varsinaisesti "sanoa" tai "ilmaista" töilläni yhtään mitään. Mutta nyt, kolmannen vuoden päätteeksi olen siis alkanut ensimmäistä kertaa innostua ajatuksesta, että voin töitteni kautta tehdä näkyväksi jotain sellaista, mikä on minulle tärkeää ja jolle muuten on vaikeaa löytää sanoja.
Vähittäistä kiinnostusta taiteen sisältöihin on saattanut edesauttaa myös se, että olen tänä vuonna huvikseni tutkaillut erilaisten taideopetusta antavien opinahjojen tutkintovaatimuksia ja pyrkinyt selvittämään, mitä tarkalleen ottaen oikeat taideopiskelijat opiskelevat. Lisäksi olen lueskellut mielenkiinnolla erilaisia kuvataiteen opinnäytetöitä. Yhtenä tavoitteenani on ollut selvittää, mitä oikein on taiteellinen ajattelu ja miten sitä käytännössä harjoitetaan. Toistaiseksi päällimmäinen käsitykseni on, että kyse on aika hämärästä käsitteestä, joka voi käytännössä tarkoittaa hyvin monenlaisia asioita. Mutta juuri tämän opiskelua ajattelin ensi vuonnakin jatkaa.
Ikonimaalauskurssin antia oli myös, että tutustuin temperamaaleihin. Oioi! Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Niinpä kun olin maaliskuun alussa Espoon työväenopiston Omakuva omalla tavalla -viikonloppukurssilla, otin sinnekin temperat mukaan. Siellä syntyi kaksi keskeneräistä luonnosta, joiden pohjalta sain idean ensi vuonna tehtävää lopputyötä varten. Ja ihan ensimmäistä kertaa näiden opintojen aikana aloin oikeasti miettiä ja kehitellä mielessäni ajatusta lopputyön sisällöstä. Vihdoinkin!
Tähänastiset opintoni ovat olleet vain ja ainoastaan erilaisten tekniikoiden harjoittelua. Kaikkien tähänastisten töitteni ainoa tarkoitus on ollut vain saada jotain tehtyä ja katsoa, mitä tapahtuu ja miten työt etenevät. En oikein ymmärrä, miten muuten voisi ollakaan. Minulla ei ole ollut minkäänlaista tarvetta tai kykyäkään varsinaisesti "sanoa" tai "ilmaista" töilläni yhtään mitään. Mutta nyt, kolmannen vuoden päätteeksi olen siis alkanut ensimmäistä kertaa innostua ajatuksesta, että voin töitteni kautta tehdä näkyväksi jotain sellaista, mikä on minulle tärkeää ja jolle muuten on vaikeaa löytää sanoja.
Vähittäistä kiinnostusta taiteen sisältöihin on saattanut edesauttaa myös se, että olen tänä vuonna huvikseni tutkaillut erilaisten taideopetusta antavien opinahjojen tutkintovaatimuksia ja pyrkinyt selvittämään, mitä tarkalleen ottaen oikeat taideopiskelijat opiskelevat. Lisäksi olen lueskellut mielenkiinnolla erilaisia kuvataiteen opinnäytetöitä. Yhtenä tavoitteenani on ollut selvittää, mitä oikein on taiteellinen ajattelu ja miten sitä käytännössä harjoitetaan. Toistaiseksi päällimmäinen käsitykseni on, että kyse on aika hämärästä käsitteestä, joka voi käytännössä tarkoittaa hyvin monenlaisia asioita. Mutta juuri tämän opiskelua ajattelin ensi vuonnakin jatkaa.
