Ensimmäisen perjantai-illan perehdyimme perusmuotoihin, kolmiulotteisuuteen ja anatomiaan. Piirsimme esimerkiksi voipaperille läpi anatomiakuvia. Heureka! Tätä pitää jatkaa kotonakin. En ollut aiemmin tajunnut, kuinka hyödyllistä läpipiirtäminen onkaan. Ja anatomiaakin pitäisi muistaa tutkailla riittävästi, niin että tietoisuus luista ja ytimistä painuisi selkäytimeen. Ja kun piirtäminen on niin vaikeaa kuin se on, on läpipiirtäminen ihanan turvallista ja rauhoittavaa puuhaa. Juuri sopivaa puuhaa perjantai-iltana pitkän työviikon jälkeen. En myöskään ollut ennen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka mainio materiaali voipaperi onkaan. Ajattelinkin tehdä jossain vaiheessa kokeeksi luonnoskirjan, johon tulee voipaperia ja piirustuspaperia.
Toisena päivänä piirsimme ensin pieniä tutkielmia kasvipiirroksista ja tarkoitus oli tutkia erilaisia viivatyylejä. Tämäkin oli aivan loistava harjoitus. Ensinnäkin tulee kiinnitettyä todella huomiota erilaisiin viivatyyleihin pieniä yksityiskohtia myöten, ja toiseksi pieni koko tekee harjoituksesta helposti lähestyttävän ja innostavan. On hauskaa etsiä mutkikkaalta ja tuntikausien työtä vaatineesta kuvasta jokin pieni kohta ja piirtää aluksi vain se. Pienten tutkielmien jälkeen piirsimme kasviaihetta havainnosta ja lopuksi saimme pienet luonnoskirjat, joihin teimme nopeita luonnoksia havainnosta itse valitsemistamme aiheista. Kasvien piirtäminen ylipäätänsä on ihanaa. Siksi olenkin tosi iloinen, että sitä on luvassa myöhemmin keväällä lisää, sillä olen ilmoittautunut toukokuussa puutarhapiirtämisen kurssille.
Kolmantena päivänä aiheena oli valo ja varjo. Piirsimme samasta kuvasta kaksi versiota. Ensin vaalealla pastellilla mustalle paperille ja sitten hiilellä valkoiselle paperille. Phuuh! Niin paljon vaikeampaa kuin kuvittelin. Mutta tätä niin pitäisi myös harjoitella kotona lisää. Tajuan nyt, että mikäli haluan oppia piirtämään, minun todellakin täytyy tehdä muutakin kuin sitä, mikä on helppoa ja siksi kivaa. Minun pitää tehdä muutakin kuin piirtää mustekynällä luonnoskirjaan. Ehdottomasti pitää kokeilla kotona sitä, että piirtää hiilella gessotulle akvarellipaperille. Siitä kuulemma on hyvä pyyhkiä valoa esiin. Ja senkin opin, että pyykimiseen voi mainiosti käyttää säämiskän sijaan myös nenäliinaa. Hiili on ihana materiaali, joten jossain vaiheessa täytyy hakeutua jollekin erityiselle hiilikurssille.
Jos hiilihommassa oli haastetta niin vielä vaikeampaa oli tämä pastellihomma. Tässä täytyy ehkä jatkaa harjoituksia kotona ensin pienemmässä koossa, jotta tekniikka tulee tutuksi. Referenssikuvina näissä harjoituksissa käytimme kuvia mustavalkoisista elokuvista. Aivan ihania kuvia!
Toinen viikonloppu alkoi perspektiiviasioilla. Olen ennenkin jo tajunnut, että minulta puuttuu päästä ainakin pari mutteria, jotka liittyvät avaruudelliseen hahmottamiseen ylipäätänsä. Siksi tämä tuntui aluksi tosi vaikealta. Toisekseen minun on välillä vaikea motivoitua harjoituksista, jotka tähtäävät täsmälliseen oikein tekemiseen. Mutta alkuun päästyäni tästäkin kehkeytyi, mitä nautittavin harjoitus. Ja merkittävänä lisäbonuksena ilo värilliselle pohjalle piirtämisestä. Kuinka ihana voi punainen pohja olla!?!
Lauantaina aiheena oli kiinalainen sivellinmaalaus. Ah! Kaikki, mikä siihen liittyy, aina materiaaleista alkaen, on silmiä hivelevän kaunista. Kunpa vaan viikossa olisi enemmän päiviä ja vuorokaudessa tunteja, että saisi tämänkin säännöllisen harjoituksen mahdutettua ohjelmaan. Olen nyt todella, todella iloinen, että tulin jossain vaiheessa ostaneeksi Marja-Leena Kleinerin kirjan aiheesta. Pelkästään kirjaa lukemalla on vaikea päästä alkuun, mutta tuntuu, että kun on nyt edes hieman saanut opetusta asiaan perehtyneeltä opettajalta, on kirjoistakin sen jälkeen huomattavasti enemmän iloa ja apua.
Kurssi huipentui triptyyki-tehtävään, jossa sai itse valita tekniikan ja materiaalit. Minä ihastuin kiinalaisen sivellinmaalauksen inspiroimana siinä määrin riisipaperiin, että päätin piirtää/maalata triptyykinikin sille. Tästä harjoituksesta jäi erityisesti mieleen ja takataskuun ylipäätänsä ajatus triptyykistä. Sehän on aivan loistava monien mahdollisuuksien muoto!
Kaiken kaikkiaan kurssi oli aivan erinomainen ja ylitti odotukseni. Tässä riittää sulateltavaa ja kotonakin ammennettavaa vielä pitkäksi aikaa. Olin erityisen ilahtunut siitä, että tehtävät olivat niin monipuolisia ja yllättäviäkin. Ei lainkaan sellaisia samanlaisina toistuvia pakollisia perusharjoituksia, joita kaikki kirjaston piirustusoppaat ovat täynnään. Erityisen ihanaa oli myös, että opettajalla oli tarjolla joka harjoitukseen valmiina aivan superihania referenssikuvia, joista valita. Sellaisia joita en ikinä olisi osannut ja älynnyt itse etsiä. Tämä vaatii tietenkin opettajalta ylimääräistä vaivannäköä, mutta kyllä olen kurssilaisena todella kiitollinen siitä, että itse voin käyttää kaikki voimat piirtämiseen, eikä kallista aikaa kurssilla tuhraudu kuvien ja ideoiden etsimiseen.
Seuraavat piirustushaasteet odottavatkin huomenna, kun menen ensimmäistä kertaa paikallisen taideyhdistyksen elävän mallin piirustustunnille. Jännittävää. Täytyy varmaan vielä illalla vähän verrytellä. Pitäisiköhän palkata poikanen malliksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti