Piirustushaaste

En ole koskaan osallistunut mihinkään haasteeseen, mutta nyt mietin, pitäisikö tarttua tähän parin viikon päästä starttaavaan ja kolmatta kertaa järjestettävään piirustushaasteeseen. Ideana on piirtää n. 20 ihmistä päivässä viiden päivän ajan. Piirrokset voivat olla vaikka minuutin pikaluonnoksia ja niitä voi piirtää joko elävästä mallista tai kuvista tai mistä haluaa. Kuvat voi postata joko haastetta varten perustettuun FB-ryhmään tai johonkin omaan someen hashtagilla #oneweek100people2019. Haastetta houstaavat idean isä Marc Taro Holmes, Liz Steel ja Suhita Shirodkar - kaikki urbansketching veteraaneja.

Liz Steel esimerkiksi todistaa nähneensä merkittävää parannusta piirustustaidossaan ja valmiudessaan piirtää ihmisiä joka kerta osallistuttuaan tähän haasteeseen. Ja juuri siksi minäkin haluaisin tätä nyt kokeilla. Että saisin pakotettua itseni sitoutumaan edes viideksi päiväksi ahkeraan harjoittelemiseen.

Haaste tuntuu aika kovalta, mutta ei mahdottomalta. Osallistun tänä vuonna ensimmäistä kertaa suureen paastoon ja se oikeastaan luo minuun nyt uskoa siihen, että ehkä tämäkin voisi onnistua. Mutta etukäteisvalmistelua tämä kyllä edellyttää. Sekä henkistä että fyysistä.

Päätin ensin kokeilla, miltä tuntuu piirtää putkeen 20 ihmistä. Kaivoin esiin vanhan artjournalin, koska se on nyt muutenkin alkanut houkutella minua. Suurin syy siihen on juuri tekemäni postaus sekä juuri löytämäni ensimmäinen suomalainen taidepäiväkirjoihin keskittyvä FB-ryhmä. Sen ryhmän takia perustin itselleni FB-tilin IG-nimelläni Hilja Pallas.

Yhdestä vanhimmista ja edelleen keskeneräisistä taidepäiväkirjoistani löytyi sopivasti sivu, jossa oli valmiita pikkukuvien paikkoja.

No huh huh! Olin jo näiden kahdeksan pikku sutaisun jälkeen ihan poikki. Osittain uupumusta aiheutti varmaan kyllä nyt se, että jouduin piirtämään pienempään kokoon, kuin mihin normaalisti yleensä piirrän. Tämä oli kyllä silti tosi hyödyllinen harjoitus.

Ensinnäkin kävi selväksi, että parikymmentä piirrosta putkeen on tosi paljon. Jo kymmenenkin on. Siksi urakka pitää jakaa jotenkin. Ehkä jollain lailla realistinen suunnitelma voisi olla viisi aamulla ennen töihin lähtöä, viisi töissä ruokiksella ja loput sitten kotiin palattua.

Toiseksi pieni kokeiluni  muistutti konkreettisesti mieleen, että piirtäessään kannattaa kuunnella jotain, niin ahdistus ja pelko on pienempää. Itse kuuntelin Artpodia. Musiikkikin auttaa, mutta puhe auttaa jotenkin vielä enemmän.

Kolmanneksi opin, että etukäteen kannattaa jo miettiä, mitä piirtää eli varata jo malleja tai kuvia riittävästi valmiiksi. Kaikkein terveellisintä olisi tietysti piirtää elävästä mallista, mutta nyt se ei ollut mahdollista, koska olin yksin kotona. Helpoimmin nopeaa piirtämiseen soveltuvia livemalleja löytyy sieltä, missä on paljon ihmisiä ja he ovat paikan/tilanteen vuoksi mahdollisimman pitkään ainakin suurin piirtein paikallaan: kahviloista, konserteista, kirjastoista ja julkisista liikennevälineistä. Nämä tulevat ensimmäisenä mieleen. Mallien löytämistä suurempi pulma onkin, miten kestää kuumotus siitä, että mitä jos joku huomaa, mitä olen tekemässä...

Katsoin juuri kalenterista, että olen menossa haasteviikolla ainakin yhteen konserttiin eli siellä voisi koittaa piirtää vaivihkaa yleisöä ja ehkä soittajiakin. Tätä olen aina välillä vähän harrastanutkin. Lisäksi meillä sattuu sopivasti olemaan kirjapiiri sillä viikolla, eli siinä olisi erinomainen harjoitusmahdollisuus. Liz Steel on kertonut blogissaan, että hänelle on ollut hänen oppimisprosessissaan merkittävä askel se, kun hän uskaltautui piirtämään ystäviään. Ja kuin tilauksesta meillä sattuu olemaan haasteviikolla töissä myös yksi iso kokous, jossa voisin salaa piirtää myös kollegoitani. Tätäkin olen joskus harrastanutkin. Eli summa summarum näin tarkemmin ajateltuna haasteviikolle sattuu kuin tilauksesta erinomaisia harjoitusmahdollisuuksia yllättävänkin runsaasti.

Näiden livemahdollisuuksien lisäksi pitäisi kerätä iso pino referenssikuvia. Yksi erinomainen mahdollisuus on tietysti still-kuvat elokuvista tai telkkarista. Luulen, että taidan käyttää erityisesti tätä konstia. Tajusin näet taannoisella piirustuskurssilla, että vanhat mustavalkoiset elokuvat ovat aivan loistavaa referenssimateriaalia.

Ja seuraavaksi ajattelin ryhtyä opiskelemaan nopeaa ja rentoa piirtämistä Anne-Lauren opastuksella



Ja tässä vielä toinen video samasta aiheesta

Lopuksi tärkein eli palkinto. Lupaan itselleni, että jos saan viikossa piirrettyä ne sata ihmistä, saan hommata itselleni vihdoinkin öljyvärit. Virallisesti haaste kestää vain viisi päivää, mutta itse lavennan haasteen koko viikkoon eli otan myös viikonlopun mukaan hätävaraksi. Musta se ei ole huijaamista. Vai onko?

----------

Jos kaipaat vinkkejä siihen, miten päästä piirtämisessä helposti alkuun, löydät vinkkejä täältä https://omataidekoulu.fi/miten-oppia-piirtamaan-3-askelta-nopeaan-alkuun/