Ilahduttavaa väriahdistuksen liennytystä

Tämän lukuvuoden aikana olen ilokseni huomannut, että värit ovat muuttuneet tekemisessäni hieman aiempaa pienemmäksi ongelmaksi. Se on todella helpottavaa, koska aiemmin koinkin värit aivan valtavaksi ongelmaksi. Värien käyttö oli täysin summittaista hakuammuntaa ja lopputulos usein mielestäni aivan hirvittävä. Minulla ei edelleenkään ole mitään erityisiä lempivärejä, tai on kyllä - abauttiarallaa kaikki maailman värit, mikä ei varsinaisesti helpota värien kanssa työskentelyä.

Ehkä muutos mikä on aiempaan verrattuna tapahtunut on se, että nyt uskallan ehkä aiempaa reippaammin tarttua kirkkaisiin väreihin. Ja usein aloitankin nykyään niistä ja siirryn niistä kohti murretumpaa asteikkoa ja neutraaleja. Aikaisemmin taisin usein aloittaa neutraaleista ja maaväreistä, joita edelleen kyllä rakastan palavasti. Niistä tuntuu kuitenkin olevan vaikeampi edetä kohti kirkkaampia värejä kuin päinvastoin.

Väriahdistukseni asteittaiseen helpottumiseen varmaan vaikuttaa sekin, että perusopinnoissa on viime syksynä asiaa opiskeltu. On opiskeltu teoriaa ja tehty käytännön harjoituksia. Väriympyrän maalaamisen jälkeen ope toi luokkaan hedelmiä, joista sitten maalasimme erilaisia väriharmoniaharjoituksia.

Juuri tällaisia pieniä harjoituksia pitäisi jatkuvasti jaksaa tehdä, ja värejä pitäisi jatkuvasti myös tietoisesti ajatella. Sekin itse asiassa käy pienin askelin ja vähitellen helpommaksi.

Väriharjoituksista siirryimmekin sitten syksyllä sulavasti akryylimaalauksen pariin ja opettelimme samalla pingottamaan itse kankaan. Sekin oli tosi kivaa puuhaa. Ja täytyy sanoa, että itse pingotetulle pellavalle maalaamisessa oli kyllä toisenlainen tunnelma kuin Tarjoustalon halpispohjaa hinkatessa.

Marraskuun harmaudessa olin myös ihanalla viikonlopun mittaisella Värinää-kurssilla, jossa paneuduimme siniseen, punaiseen ja keltaiseen. Nappasin sinne mukaani kesällä Saaristokoulussa aloittamani kaksi aika kookasta kollaasipohjaa, jotka olivat juuttuneet vaiheeseen, josta en osannut edetä. Nyt ryhdyin maalaamaan hyvin intuitiivisesti ja nopeasti niiden päälle ja niin syntyivät nämä kaksi työtä, joista alempaa minun oli ainakin tarkoitus hieman vielä jatkaakin.

Ja kollaasirintamallakin olen alkanut edetä värit edellä. Kollaaseja tehdessä olen kokenut ongelmalliseksi sen, että en millään kykene yhtä aikaa käsittelemään väriä, materiaalia, kuvioita/viivaa ja kompositiota. Niinpä lopputuloksena on aina sekava mössö, jossa on liikaa kaikkea. Ja jollain kummallisella tavalla yhtä aikaa liikaa ja liian vähän variaatiota.

 Niinpä ajattelinkin nyt jatkossa kollaaseissakin ensin keskittyä vain värien tunnusteluun ja siirtyä siitä vähitellen komposition ongelmien kimppuun. Aloitin tämän lähestymistavan kehittelyn kesällä Saaristokoulussa, kun aloin järjestellä kaikkia kollaasipapereitani ja -silppujani väreittäin muovitaskuihin. Nyt viime aikoina olen alkanut koota lisäksi toisenlaista varastoa, jossa on materiaalia lajiteltuna valmiiksi valöörien mukaan vaaleisiin, tummiin ja keskisävyihin. Mutta nämä kollaasihaasteet ansaitsevat aivan oman postauksensa, joten palaan tähän asiaan vähän myöhemmin uudelleen.

 Lopuksi totean vaan, että ihanaa, kun ei ole kiire mihinkään, ei suorituspaineita eikä tulosvastuuta. Että voin opetella rauhassa, hitaasti ja vähitellen, omassa tahdissani.