Akvarellikurssi Hangossa

Kesä 2019 alkoi kurssilla, josta olen haaveillut koko parivuotisen harrastushistoriani ajan eli akvarellikurssilla Hangossa. Akvarelleihin olen tuntenut vetoa aina ja jollen jo asuisi tolkuttoman ihanassa paikassa, voisin hyvin kuvitella asuvani Hangossa. Ilahduttavaa oli myös se, että koska kurssi oli Suomen akvarellitaiteen yhdistyksen järjestämä, oli opetus erityisen korkeatasoista ja opettajanamme toimi loistava Maikki Haapala.

Kurssi kesti tiistaista lauantaihin ja ohjelma oli todella inspiroiva ja monipuolinen. Koska säätkin suosivat, pääsimme maalaamaan joka päivä ulkona. Aloitimme lummelammelta ja vihreiden sekoittamisesta. Vihreät ovat tunnetusti hankala väri ja opin kurssilla tajuamaan, kuinka olennainen sekoitusväri viridian on ihan jo vihreän sävyjä sekoittaessa, harmaista nyt puhumattakaan. Kurssin alussa kävimme hakemassa inspiraatiota ja oppia myös Lars Lerinin näyttelyssä. En tuntenut Leriniä ennestään, mutta hänen töitään livenä nähtyäni ymmärrän hyvin, miksi hän on niin suuri nimi akvarellipiireissä.

Seuraavana päivänä oli vuorossa kukat, joita maalasimme Rajan satumaisessa puutarhassa välillä raparperipiirakasta nautiskellen. Puutarhassa oli niin monenlaisia kukkia ja näkymiä, että sopivasta maalausspotista oli suorastaan runsauden pulaa. Yritin maalata rennosti ja mahdollisimman paljon märkää märälle.

Torstaina vietimme kuuman hellepäivän etsien varjoisia maalauspaikkoja Hangonkylän satamasta etsiskellen. Aiheena oli tällä kedellä veden maalaaminen. Huh, miten vaikeaa! Omista tuotoksistani tuli aivan turhan jäykkiä ja kankeita. Tajuan nyt jälkikäteen, että olisi kannattanut tehdä ensin, tai vaikka koko päivä, paljon pieni luonnoksia ja yrittää saada tuntumaa nimenomaan siihen veteen.

Perjantaina oli vuorossa kalliot ja käkkyrämännyt. Kumpiakin Hangossa tunnetusti riittää. Kallioiden maalaaminen viimeistään sai minut vakuuttuneeksi, että tarvitsen välttämättä kunnollisen lattasiveltimen. En ehtinyt mäntyaiheeseen päivän aikana, joten vietin ihanan illan Rakkauden polulla mäntyjä tutkaillen.

Viimeisenä päivänä parkkeerasimme aamupäiväksi Marskin majalle ja sieltä löytyi kaikkea, mitä olimme viikon aikana harjoitelleet ja siellä sai maalata, mitä itse lystäsi.

Viikko oli aivan ällistyttävän täyteläinen kaikin puolin. Asuimme Folkiacenterissä, joka osoittautuikin mitä mainioimmaksi majapaikaksi. Saaristokoulun askeettisuuteen tottuneelle oma vessa ja suihku oli aivan luksusta. Ilahduin myös erittäin hyvistä keittomahdollisuuksista, ja koska kokkailin ruokani itse, pysyivät kilot kurissa - toisin kuin täysihoitokursseilla, joilla järjestäen tulee aina syötyä ihan liikaa. Todella hyväksi ratkaisuksi osoittautui myös ottaa polkupyörä mukaan. Ihanien maalauspäivien jälkeen vietin vielä ihania pitkiä alkukesän lumoavan kauniita iltoja ympäri ämpäri Hangonniemeä kävellen ja pyöräillen.

Lopuksi täytyy siis vielä todeta, että en millään keksi ihanampaa tapaa aloittaa kesäloma. Ja varmaa on, että kunhan vuosi vaihtuu ja alkaa olla aika suunnitella kesän kursseja, ihan ensimmäisenä tsekkaan onko vastaava kurssi tarjolla ensi kesänä.